maanantai 20. toukokuuta 2013

Kukkia ja hyllyjä





Viikonloppuna oltiin Aidan kanssa pitkästä aikaa kisaamassa ja kyllä tuntui tauko minun päänupissa. Kotkan kukkaiskisoissa oli sekä perjantaina, että lauantaina kakkosille tarjolla kaksi rataa, agi ja hyppy. Tuomarina molempina päivinä Kari Jalonen. (Meitä paremmin tuntemattomille kerrottakoon että mursin nilkkani helmikuun alussa ja tästä seurasi pakollinen tauko harrastukseen)
Perjantain ensimmäisellä radalla lähdössä jännitti kun alkuaikoina. Tämä varmaan heijastui koiraankin ja meno oli melkoisen jähmeää. Luvakin olisi ollut tarjolla kun yhtään puhdasta nollaa ei medeille tullut, mutta tuhlasin mahdollisuutemme ahdistamalla koiran hypyn ohi, tästä kielto. Vitosella oltiin kuitenkin kolmasia. Hyppärillä tein sitten klassisen aloittelijan virheen; katselin toisten ratoja ja muutin suunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen, hyllyhän siitä seurasi. Muuten tämä rata tuntu jo mukavammalle ja Aidallakin alkoi olla vauhtia, pääosin tehtiin yhdessä samaa rataa.
Lauantai päivä alkoi agilityllä. Tämä oli totaalinen kaaosrata. Menin kakkos esteen taakse ottamaan koiraa vastaan saadakseni sen työnnettyä kolmosen taakse. Aida tiputti riman (tätä ei tapahdu koskaan) tätä ihmetellessä minulta sekosi pasmat kokonaan, ohjauksen puuttuessa koira pyörii kun väkkärä seuraavan esteen luona ja ottaa sen varuiksi molempiin suuntiin, hylly. Sama pyöriminen ja räksytys jatkui koko radan ajan. 19 esteen rataan mahtui varmaan kymmenen ylimääräistä volttia! Kontatktit sentään tehtiin huolella... Koira parka, itseni teki mieli vajota maanrakoon. Hyppärille ryhdistäydyin ja tehtiin suurimmaksi osaksi sujuvaa rataa, mitä nyt hylyn verran myöhästyi ohjaus ja Aida ehti kurkata väärään putkeen. Tästä radasta jäi kuitenkin ihan hyvä mieli.
Seuraavan kerran kisataan kesäkuun puolella 7.6. Kouvolassa ja 9.6. Janakkalassa länderimestaruuskisoissa jos vaan Aidan juoksut ei ole tuhon mennessä alkaneet.


Sunnuntaina käytiin seuraamassa vinttikoirien maastojuoksukisoja Anhavan maastoissa. Hauskan näköistä puuhaa, vaikka säännöt ei ihan heti minulle auennutkaan. Aida saattaisi innostua tuosta se kun rakastaa lujaa juoksemista vähintään yhtä paljon kun agilityä. Täytyy yrittää joku kerta mennä mukaan paikallisen vinttikoirakerhon harjoituksiin koettamaan miten sujuu rata vai tuleeko mammaa ikävä kesken kaiken. Pari kertaa ollaan päästy kokeilemaan  vieheen perässä suoralla. Melkosella innolla ja vauhdilla tuo pikkukoira pinkoo (9,04/100m) ja miten tohkeissaan se olikaan noiden viehejuoksujen jälkeen, tuntu ihan kun se olisi saanut lisävauhtia kaikkeen juoksemiseen moneksi viikoksi.

Pari seuraavaa viikonloppua meneekin vähemmän koiramaisissa, mutta muuten mukavissa merkeissä :-)

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kuin kaksi marjaa

 
    AIDA

    JYTÄ

Laitoin Aidan ja Jytän kihlajaisilmoituksen länderiyhdistyksen sivuille ja sain sitä varten Tattalta kuvia Jytästä. Katsokaa noita, ekö olekin söpöä? Niillähän on ihan samanlainen kuosi turkeissa ;)

Kovasti olen yrittänyt Aidan juoksujen ajankohtaa laskeskella ja päätellä. Touko- kesäkuun vaihteessa uskoisin juoksujen alkavan, vaan mistäpä tuota tietää. Kovasti se jo lenkeillä merkkailee, mutta yleensä tätä vaihetta on kestänyt useampi viikko, joten epä hätäillä, eiköhän tuo viimeistään juhannukseen mennessä ole juoksunsa aloittanut.







torstai 9. toukokuuta 2013

Tervetuloa seuraamaan Kuusipellon karvakorvien elämää.



Pääosissa länderimme Ekko ja Aida.

 

Ekko on 8-vuotias uros, Kuusipellon tilusten vahti. Perheemme ensimmäinen länderi joka on hurmannut meidät omalla omituisella tavallaan. Ekko on hyvin kaksijakoinen koira. Ne ihmiset joista se pitää saavat siltä ylisepursuavat rakkaudentunnustukset aina tavatessa ja loppuja kohdellaan kuin ilmaa tai sitten varmuuden vuoksi öristään. Ekko ei pidä muutoksista se on juro mörökölli joka suhtautuu kaikkeen epäillen. Se nauttiikin eniten kodin arjesta, varsinkin silloin kun kaikki omat ovat paikalla. Ekko on omien polkujen kulkija joka rakastaa metsässä samoilua eikä kaipaa elämäänsä vaihtelua. Karkean kuoren alla on kuitenkin herkkä ja rakastava länderipoika <3

Aida on perheemme prinsessa, pian 4-vuotias narttu jolla itseluottamusta riittää vaikka muille jakaa. Aida on varma omasta vallottavuudestaa ja onkin saanut paljon uusia ystäviä rodulle tuolla ylitsepursuavalla, länderille epätyypillisellä avoimuudellaan ihmisiä kohtaan. Se menee häntä heiluen pusuttelemaan kaikki jotka sille vaan hiemankin huomiota antavat. Aida on aina valmiina lähtemään seikkailuihin kannsani ja se onkin mitä helpoin ja ihanin harrastuskoira. Aida rakastaa lujaa juoksemista, se on hyvin nopea ja ketterä käännöksissään joten agility on kun tehty Aidalle. Valitettavasti nämä minun agilitytaidot ei aivan kohtaa Aidan ominaisuuksien kanssa ;) Onneksi tuo ei tunnu koiraa häiritsevän, vaan Aidan mielestä agility juuri minun kassani on parasta.

Pentuja. Aida on osoittautunut luonteeltaan ja hermorakenteeltaan niin mainioksi koiraksi että mielestäni se kannattaa astuttaa ja ehkäpä suurin syy blogin perustamiseen juuri nyt on nämä Aidan pennuttamis haaveet. Aida on siis tarkoitus astuttaa piakkoin ihanalla Jytä-länderillä. Jytä on komea, hyvä luonteinen ja tasapainoinen uros. Hieman pidättyvämpi kuin Aida, mutta niinhän länderin kuuluukin olla. Jytä ja Aida ovat olleet toisistaan hyvin kiinnostuneita ja ihastuneita nuoresta pitäen ja koska koirien yhteen saattamiselle ei mitään esteitä ole ilmennyt niin kyseessä on hyvinkin luonnollinen valinta.
Tekeillä siis eräänlaista rock-oopperaa.