Ollako vai eikö olla...

Kaksi viikkoa on kulunut astutuksesta ja kovastihan tuo mietityttää, kantavana vai ei? Koirastahan ei tietenkään vielä mitään näy. Ruoka on maistunut melko hyvin, ehkä jopa tavanomaista paremmin (Aidahan ei koskaan ole ollut mikään himosyömäri) ja minusta Aida kyllä on hieman väsyneen oloinen. Olisiko nämä merkkejä tiineydestä, vai vaan siitä että kyttään koiran jokaista liikettä silmä kovana.

Agilityharrastus on nyt tauolla ja Aidan kanssa ollaan oltu ihan vaan kotosalla, tehty metsälenkkejä ja käyty sienestämässä. Varmuuden vuoksi ollaan vältelty ulkopuolisia koirakontakteja sekä ylimääräistä stressiä. Tämäntakia jätettiin kesän länderileirikin väliin. Toivottavasti sitten ensikesänä ollaan mukana isommalla porukalla ;)

Minä kävin kuitenkin lauantaina leirillä kuuntelemassa Genoscoperin luentoa MyDogDNA-passin tuloksista ja tulkinnasta. Aida ja Jytä kun ovat molemmat olleet mukana tässä jo pilotti vaiheessa. Valitettavasti tällä testillä ei vielä saada selvitettyä länderien perinnöllisiä sairauksia, mutta toki monimuotoisuutta tämä testaa laajemmin kun "vanha" DLA-kartoitus. Hauskinta tässä on ollut, että tähän passiin liittyvä breeder työkalu jolla voi etsiä koiralleen parhaiten sopivia kumppaneita suositteli Aidalle ensimmäisenä juuri Jytää <3 Täällä siis taidetaan odottaa ensimmäisiä pentueita tai ainakin ensimmäistä länderipentuetta jonka molemmat vanhemmat on DNA-testattuja ja tämän testin suosittama yhdistelmä.

Miettikää te niitä pentuja, minä lepään.

ja nautin auringosta

välillä pitää vähän irrotella

ja sitten voikin taas ottaa nokoset

Aida tapasi Jytän :)

Pitkään on vierähtänyt edellisetä päivityksestä. Yhtä tekstiä jo aloitin jossa valittelin kun ei juoksuja kuulu ja toista missä kerroin juoksujen alkaneen. Näitä tekstejä ei sitten tullut koskaan julkaistua ja nythän ne on jo vanhaa tietoa :)

Aidan juoksut siis alkoivat kuitenkin viimein ja viimeviikolla tavattiin Jytä <3

Käytin Aidan perjantaina 12.7., vajaa viikko juoksujen alkamisesta, progetesteissä ihan oman mielenrauhani vuoksi kun tuo sulhanen oli viikonlopun kisaamassa kaukana Kokkolassa. Sain tulokset lauantaina s.postiini ja Aidan progearvot olivat nouisseet jo 3,5:een. Tämä tietohan ei suinkaan viikonlopuuani rauhoittanut, vaan  aloimme hiukan hätäilemään ja sovimme treffit alkuperäisen maanantain sijasta jo sunnuntaille. Niimpä jäi Jytältä Klagin sunnuntain kisat väliin ja Tatta ja Timo ajoi karavaaninsa Hartolaan jonne olimme sopineet treffit.
Jytä kosiskeli ja Aida pusutteli, ihastus oli selvästi molemminpuolista. Sää ei meitä suosinut, saimme päällemme ukkosmyrskyn kaatosateineen ja jouduimme ajamaan ukkosta karkuun aina Heinolaan saakka. Yritystä ei Jytältä puuttunut, mutta valmista ei vielä tällöin kuitenkaan tullut. Aida ujosteli eikä minun sähläämisestä ainakaan apua ollut (ensikertalaisia kun oltiin molemmat) Aikansa kirmailtuaan koirat alkoivat selvästi väsyä ja päädyimme jatkamaan yritystä seuraavana iltana.

Maanantaina 15.7. tapasimme uudestaan nyt Kotkan Santalahdessa. Ihastus ei ollut yön aikana suinkaan laantunut ja tovin kisailun jälkeen astuminen onnistui. Uudet treffit sovimme jo seuraavaksi illaksi ja myös tällöin tiistaina astuminen onnistui hyvin. Jos kaikki käy hyvin niin pentuja odotetaan syntyvän syyskuun puolessavälissä. Nyt sitten vain toivotaan parasta. :)

Juoksuja odotellessa ehdittiin Aidan kanssa vähän harrastamaankin:

Muutama startti kisailtiin agia, ja näemmä joskus oltiin ihan palkinnollakin ;)

Kotkassa 17.5. III ja Kouvolassa 7.6. I

 Roturacessa käytiin juoksemassa hyvällä menestyksellä. Joukkueellemme Tyttöjen kiri pronssia.

Urosten joukkue Padi ja Rönnin pojat sijoittui upeasti hopealle.Näytettiin kaikille että on nää länderit vaan nopeita :D

 Agirodussa me ei tuloksilla juhlittu, mutta kivaa oli hyvässä seurassa.