Kaksi viikkoa on kulunut astutuksesta ja kovastihan tuo mietityttää, kantavana vai ei? Koirastahan ei tietenkään vielä mitään näy. Ruoka on maistunut melko hyvin, ehkä jopa tavanomaista paremmin (Aidahan ei koskaan ole ollut mikään himosyömäri) ja minusta Aida kyllä on hieman väsyneen oloinen. Olisiko nämä merkkejä tiineydestä, vai vaan siitä että kyttään koiran jokaista liikettä silmä kovana.
Agilityharrastus on nyt tauolla ja Aidan kanssa ollaan oltu ihan vaan kotosalla, tehty metsälenkkejä ja käyty sienestämässä. Varmuuden vuoksi ollaan vältelty ulkopuolisia koirakontakteja sekä ylimääräistä stressiä. Tämäntakia jätettiin kesän länderileirikin väliin. Toivottavasti sitten ensikesänä ollaan mukana isommalla porukalla ;)
Minä kävin kuitenkin lauantaina leirillä kuuntelemassa Genoscoperin luentoa MyDogDNA-passin tuloksista ja tulkinnasta. Aida ja Jytä kun ovat molemmat olleet mukana tässä jo pilotti vaiheessa. Valitettavasti tällä testillä ei vielä saada selvitettyä länderien perinnöllisiä sairauksia, mutta toki monimuotoisuutta tämä testaa laajemmin kun "vanha" DLA-kartoitus. Hauskinta tässä on ollut, että tähän passiin liittyvä breeder työkalu jolla voi etsiä koiralleen parhaiten sopivia kumppaneita suositteli Aidalle ensimmäisenä juuri Jytää <3 Täällä siis taidetaan odottaa ensimmäisiä pentueita tai ainakin ensimmäistä länderipentuetta jonka molemmat vanhemmat on DNA-testattuja ja tämän testin suosittama yhdistelmä.
 |
| Miettikää te niitä pentuja, minä lepään. |
 |
| ja nautin auringosta |
 |
| välillä pitää vähän irrotella |
 |
 | |||
| ja sitten voikin taas ottaa nokoset |
Ihana tuo prinsessapetikuva. Peukut pystyssä.
VastaaPoista