Eihän tämän näin pitänyt mennä

Blogi päivitys synnytysyöstä uupuu edelleen. Pennut on pitäneet kiireisenä, mutta ei sillä tavoin kuin olisi toivonut. Meillä valtaisa onni ja ilo pentuesta on vaihtunut murheeseen ja huoleen yhdestä pienimmistä. Pienen Batman-pojan elämänlanka on kovin ohut ja se näyttää hiipuvan hiljaa pois luotamme :´( Käytin pikkuisen eilen lääkärissä eikä siitä löytynyt mitään muuta poikkeavaa, kun jonkinverran muita korkeampi syke. Lääkärin mukaan tämä voi olla merkki synnynnäisestä sydämen kehityshäiriöstä ja tämä taas syynä huonoon kasvuun. Toki kyseessä voi olla vaan pienestä koosta johuva heikkous. emänmaidon korviketta ollaan tarjottu tiheään ja toivotaan parasta. Niin kauan kun on elämää on toivoa<3
Onneksi loput seitsemän ovat kaikki terhakoita ja elinvoimaisia ihania palleroita. Sääli että niistä nauttiminen jää tämän huolen varjoon. jos kyynelillä voisi parantaa ei meidän pikkuisella olisi mitään hätää <3


Tuon ylläolevan tekstinpätkän olen kirjoittanut torstai aamuna kun kaikki oli epätoivoista ja jaksaminen lähes nolla. Jostain kuitenkin löytyi riittävä toivonkipinä ja taistelutahto. Vaihdoin tuttipullon lääkeruiskuun kun tuntui ettei pikkuisella ollut voimia imeä ja välissä annettiin  lisälämpöä ensin omatekoisella vesipatjalla (minigrippussi) ja myöhemmin kaurahaudetyynyllä. Extrahoito ja rakkaus auttoi ja pikkuisen paino lähti nousemaan. Eilen illalla meillä oli pieni juhlahetki kun punnituksessa Batman oli päässyt yli syntymäpainonsa  \0/ \0/ \0/
Vielä meillä on matkaa kuljettavana ennen kun voin huokasta helpotuksesta, mutta suunta on nyt oikea.

pieni maitoparta ruokalevolla kauratyynyn lämmössä <3

Jos sitte viimein itse synnytykseen...

Sunnuntaina 15.9. Aida alkoi olla hieman levoton ja sitä supisteli. Avautumisvaihe oli siis viimein käynnissä. Aida oli kuitenkin kokoajan hyvin tyyni ja rauhallinen vaikka selvästi ajoittan oli hyvinkin huono olla. Välillä makailtiin omalla tuollilla ja väillä taas minun kainalossa sohvalla. Petra tuli avuksemme illansuussa eikä mennyt kun pari tuntia niin päästiinkin jo tosi toimiin.
Vedet menivät 23:30 joten tulossa olisi pitkä yö :)

Vuorokausi vaihtui maanantaiksi ja klo 00:41 syntyi ensimmäinen pentu. 195g painava tumma uros tuli maailmaan jalat edellä. Aida hoiti pennun putsauksen hienosti ja ohjasi nisilleen.
Toinen pentu syntyi klo 1:30, 181g painava narttu.
Tasan tunti tästä klo 2:30 syntyi iso, vartaloltaan lähes valkoinen uros painoa 230g.
Klo 3:10 syntyi pentu numero neljä. Pieni uros 177g. Tällä ja edellisellä pennulla oli yhteinen istukka joten veljekset ovat kaksoset. Liekö tämä ollut osasyynä tuleviin vaikeuksiin?
Sitten saimmekin odottaa hieman kauemmin. Klo 5:50 syntyi pentu numero viisi, 205g painava uros. Tämä pentu aiheutti meille hieman ylimääräisdiä sydämentykytyksiä.viipyessään niin kauan synnytyskanavassa, varpaat vain vilkkuivat, mutta pentua ei saatu ulos. Onneksi kuitenkin pentu oli hyvinkin virkeä synnyttyään.
Klo 7:05 syntyi porukan suurin pentu 245g painava uros. Aida oli selvästi jo väsynyt, mutta sitkeästi se jaksoi ponnistaa.
Klo 8:55 syntyi viimein toinen narttu. Pentu numero seitsemän, 219g painava kaunokainen.
Joukon viimenen pentu numero kahdeksan syntyi klo 10:28, uros tämäkin joukon pienin painoa vain 160g mutta virkeä, raivasi tiensä nisille jo ennen kuin saimme napanuoran katkaistua.

Siinä se on, pitkän yön ja aamupäivän tulos kahdeksan upeaa pentua. Kuusi urosta ja kaksi narttua. Ihan ei sukupuolojakauma mennyt toiveiden mukaan, mutta ihania ova kaikki enkä yhtään vaihtaisi toiseen <3
Aida on loistava emo. Huolehtiva ja rauhallinen.

syötävän ihania :D

kaksosveljet Rollo ja Batman